Musiikkia ja teknologiaa, osa 1

Seuraava teksti on jo vanha (muistaakseni viime vuoden lokakuulta), mutta sisältää edelleenkin paljon ajankohtaisia mietteitä. Joten olkoon se tämän blogin itseoikeutettu avaaja.

/t

Ihmisen elämä on aina ollut "surroundsoundia". Asioita on aina tapahtunut ihmisen ympärillä. Luolamiehen piti aistia vaaran aiheuttajat suunnasta riippumatta. Renesanssiajan säveltäjät tekivät orkestraatioita, joissa soittimia oli sijoiteltu yleisön ympärille... Ja niin edelleen.

Musiikkia kuluttajille tuottavien tahojen on SuperAudio-CD:n ja DTS-CD:n tulemisen jälkeen (yli 10 vuotta sitten) ollut mahdollista toimittaa loppukäyttäjälle monikanavainen äänilevy. Monikanavaisia musiikkijulkaisuja on kuitenkin edelleen todella vaikea löytää, jopa maailmanlaajuisesti ajateltuna. Mistä johtuu, että musiikkiteollisuus ei ole ottanut huomioon niitä ihmisiä, jotka haluaisivat musiikista sen "väriversion" (eräs ystäväni totesi soitettuani hänelle muutamia julkaisuja, että "Täähän on ihan kuin kuvaan tulisi värit").

Mitä sitten "introssa" tapahtui? SACD-formaatissa alkoi ilmestyä ehkä enemmänkin Re-masterointeja paremman resoluution vuoksi. Monikanavainen mahdollisuus taisi sen sijaan jäädä varsin monelta julkaisulta hyödyntämättä? DTS-levyiltä löytyi sen sijaan jonkin verran 5.1-remiksauksia (kiitos Elliot Scheinerin, pioneereja tarvitaan).

Sen jälkeen on tullut parikin erilaista kuluttajalle suunnattua DVD-formaattia, joista DVD-Video on saavuttanut menestystä lähinnä konserttitaltiointien julkaisualustana. DVD-Audio sen sijaan tuntuu jääneen suurelle yleisölle täysin mysteeriksi, vaikka tuote antaa entistä suuremmat mahdollisuudet fyysiselle tuotteelle. Parhaimmillaan 24-bit / 192kHz ääni, liikkuva kuva, still-kuvat jne, jne. Vain tuottavan portaan mielikuvitus asettaa rajat. 9,4 Gb (kaksikerroslevyllä) tilaa tiedostoille cd:n 0,7 Gb:n sijaan. Ja nyt on markkinoilla jo ensimmäiset kuluttajille suunnatut BlueRay ja HD-DVD -soittimet. Taitaa olla pienimmillään 30 Gb:ä, tai jotain...

Teknologia on siis ollut jo kauan olemassa, mutta mikä mättää? Surroundsound mielletään vieläkin hyvin usein "vain leffakäyttöön" -jutuksi, mutta kuka kieltää 3D:n käytön musiikissa? Ei ainakaan kuluttaja, uskoisin. Peleissäkin on jo totuttu 3D-grafiikkaan ja 5.1-ääneen. HD-vastaanottimet ja digilähetykset tulevat rytinällä jne, jne.

Olen keskustellut aiheesta monien kanssa. Etenkin musikkiteknologian ammattilaisten keskuudessa tuntuu vahvasti olevan vallalla ajatus, että musiikkia kuunnellaan vain iPodeista yms. Jotkut perustelevat tekemisen kannattamattomuutta sillä, että "ei se kuluttaja kuitenkaan osaa säätää sitä kotiteatteriaan oikein...". Muitakin syitä on löytynyt, mutta en pureudu tässä yhteydessä niihin sen kummemmin. Uskokaa pois, ei kannata.

Sen vuoksi monikanavaisuudelle ei siis ole kysyntää? Vai olisiko vahingossa käynyt niin, että ei ole ollut tarjontaa, mikä olisi synnyttänyt kysynnän??? Sitä sietää pohtia...